Nainen olutravintolan eteisvahtimestarina

Äitini Kaija Komulainen pääsi kerrospalvelijaksi Iisalmen Kaupungin Hotelliin. Sieltä jossain vaiheessa Ravintola Kolmen Härän portsariksi.
Ravintolaan käynti oli katutasosta suorat portaat toiseen kerrokseen, siinä oli vaikeusastetta jos ruuhka aikaan päihtynyt ehti nousta ravintolan vastaanottoon asti, päihtynyttä vaikkapa aika velttoa asiakasta ei voinut omin avuin laitta portaisiin koska vahingon mahdollisuus oli suuri. Yleensä Kaija vilkaisi ulko-oven äänen perusteella portaisiin ja nopea analyysi asiakkaasta saattoi aiheuttaa selvän käskyn olla tuhlaamatta energiaa nousuun vaan pyysi kääntymään takaisin.

Äiti osasi käsitellä päihtyneitä asiakkaita naisena niin ettei käsi rysyä tai vastaa ollut syntynyt. Muistaakseni kaksi kertaa jokin vihaisempi mies oli puristanut käsivarresta sen verran että mustelmat olivat syntyneet. Siitä seurasi se ettei miehen kannattanut muutamaan kuukauteen tulla edes yrittämään sisälle. Joskus hyvinkin pitkän ajan jälkeen kun asiakas oli käynyt pyytelemässä anteeksi oli mummo antanut armoa ja laskenut hänet sisään ravintolaan.

Äiti kulki alkuun polkupyörällä töissä Peltosalmelta käsin 5 km päästä kaikkina vuoden aikoina. Kerrankin olikohan vuonna -69 olin itse tulossa yöllä 16 vuotiaana Iisalmen seurahuoneelta pikkujoulusta (Iisalmen Urheiluliike, jossa olin työ harjoittelussa) kävellen kotiin oli äiti seurannut minun jalanjälkiä arvaten että poika tainnut juuri kävellä kotiin, aamulla sanoi että aika suoraan jäljet kulki!

Myöhemmin isä ja äiti osti kuplavolkkarin ja äiti meni autokouluun, se helpotti elämää paljon. Aika usein joko isä tai veljeni Juha ja minä haettiin äiti yöllä töistä autolla.

Äitini autoritäärisyydestä kerrottakoon, kun myöhemmin äitini jo jäätyä eläkkeelle pyöritin avovaimoni kanssa Iisalmessa rantaravintolaa ja jouduimme muutaman kerran pyytämään äitini kaveriksi kun asiakkaita oli niin paljon. Eräs pöytä seurue alkoi juuri käyttäytyä sopimattomasti äitini tuli juuri sisään ja sanoi ”se pojat mölinä loppuu nyt”, hihkaisi erä asiakas ”mistä ne kaivoivat Kaijan tänne? Nyt pojat ollaan hiljaa muuten ei saada tulla koko kesänä”

Äiti sanoi aina ettei ole ongelmaa jota ei voi puhumalla selvittää.

Myöhemmin Kolme Härkää muutettiin hotellihuoneiksi ja äiti siirtyi Sandels Pubiin salivastaavaksi, jossa tarjoili, oli ovella ja teki kaikkea mahdollista.

Työuran jälkeen äiti ei ollut enää erityisen sosiaalinen. Hän sanoi että on ikänsä ollut ihmisten kanssa tekemisissä ja hänelle oli jäänyt päälle ihmisen nopea analysointi, josta esimerkkinä mainittakoon veljeni vanhin poika toi näytille morsiamensa ja esitteli että ”mummo tässä on Tytti”. Jonka jälkeen vilkaisu päästä jalkoihin ja vastaus oli ”siinä on Tytti” se kertoi meille muille ettei tuo liitto tule kestämään ja niinhän siinä kävi että ero tuli.

Muistan Kalevi isän aina leukailleen kaverilleen että ”vaimoni käy ravintolassa 5 iltana viikossa miten teillä”?

Kirjoittaja Jouni Komulainen 60 v., (Kaijan nuorempi poika)


Itse olin 8-vuotias mummoni jäädessä eläkkeelle. En muista ajasta kovinkaan paljon muuta kuin että kun koulussa kysyttiin lähisukulaisten ammatteja niin äimistys oli melkoinen kun kerroin mummoni olevan portsari.
Muistan myös että erilaisia turvasuihkeita oli jo aikanaan saatavilla, mutta mummoni oli sitä mieltä ettei niitä aio käyttää. Kun kuolinpesää (mummo kuoli 2009) 2010 tyhjennettiin niin käyttämättömiä suihkeita heitettiin pois. Kesällä vietettiin aina serkusten kanssa mummon kanssa useampia viikkoja mökillä eli taisi ainakin viikonloppuvapaita ja lomat olla sopivasti meidän lastenlasten kannalta. Eläkkeelle jäätyään mummo vietti enemmän aikaa mökillä.

Riikka Komulainen 35 v. (Kaija Komulaisen nuoremman pojantytär)
-Riikka Komulainen

Kuvia