Musiikki kiinnosti

Pienehköltä paikkakunnalta opiskelemaan muutettuani elävä musiikki liittyi minulla syyksi mennä ulos illalla, tuntea iloa, ihan vaikka itsekseen.

Vähemmistökulttuurien iltapaikkoihin liittyvät kivat muistot kuuluvat tavallaan myös musiikin alueeseen.

Tampereella seurustelin 90-luvun alussa bi-naisen kanssa. Hän oli alkuaan muuttanut myös pienemmältä paikkakunnalta. Sellaisen mentaliteetin piirteistä ei opiskeluiässä sovi huomautella, edes seurustelukumppanille. Pidin naamani peruslukemilla, kun naisystäväni kysyi ennen pääsiäisen Helsingin retkeä, lähtisinkö hänen kanssa tutustumaan DTM-baariin. Olisin heti halunnut oikeastaan letkauttaa, että kai olet biinä käynyt siellä ennenkin käynyt. Mutta maltoin mieleni.

Vaeltelimme paikassa jonkin minuutin. Sitten One-Night-Stand-penkkien luona tunnistin tutun hahmon. Levyjäkin tehnyt Markku Arokanto istui siinä. Puheliaana ihmisenä hän jututti meitä. Olimme melkein vaeltamassa eteenpäin mutta sitten en voinut olla kääntymättä takaisin. Kysyin laulaja Arokannolta: "Etkö sinä ollut Turussa samalla levymerkillä kuin Kauko Röyhkä 80-luvulla?" Tarkkaan en enää muista, mitä Arokanto Euros-levymerkin ajoista muisteli.

Minä jokatapauksessa muistan, että populaarikulttuurin läsnäolo on ollut aina se juttu, kuinka erilaiset ravintolat ymmärrän. Naisystävääni nauratti jälkeenpäin. Hän sanoi että hänenhän se piti jäädä odottamaan pois lähtöä kun te rupesitte keskustelemaan musiikista. Hän oli kai etukäteen varautunut ajatukseen, että minulta heteromiehenä DTM-käynti olisi ollut pikaisesti pois suoritettava kohteliaisuus. Sittemmin olen kuluttanut baareissa aikaa liikaakin.
-Musiikkia baarissa

Kuvia