Hissityttönä

Vanhempani työskentelivät päätyönsä ohessa iltaisin Elannon juhlasalissa Hämeentiellä, silloin kun siellä oli teatteri esitys. Äitini oli narikassa ottamassa takkeja vastaan ja isäni oli kai jonkun näköinen "joka paikan höylä", näin häntä narikassa ja tekemässä muita töitä. Me lapset kun pääsimme aina välillä sinne mukaan esityksiä katsomaan. Varsinkin joutuisin siellä oli kai juhlat Elannon pääkonttorin työntekijöille.

Kerran sisareni pääsi hissitytöksi. Juhlasali oli ylimmässä kerroksessa ja hänen tehtävänsä oli avata hissin ovi ja viedä asiakkaat ylös ja tulla hissillä alas hakemaan lisää asiakkaita. Olin aivan ihmeissäni kun hän oli saanut tippiä! Vieläpä niin paljon, että kolikot eivät olleet mahtuneet taskuun, vaan hän oli joutunut laittaa niitä talvisaappaaseensa. No, kun sitten minua pyydettiin hissitytöksi, suostuin oitis. Ujonpana vaan en ilennyt ottaa rahaa vastaan jos joku kysyi kuuluuko sinulle maksaa tästä, sanoin että ei. Osa asiakkaista ei tajunnut työtäni, vaan yrittivät itse painaa nappia ja jättää minut hissistä pois. En muistaakseni saanut muuta palkkaa kuin tipit ja katsoa esityksen, teatterista olinkin lumoutunut. Tippini saldo oli rahallisesti pienempi kuin sisareni, mutta sen lisäksi sain purukumi paketin ja yhden postimerkin!
-Nina Palokki

Kuvia