Vesivahinko Kaapelitehtaalla

Joskus vastaan tulevat katastrofit ovat hyvin konkreettisia. Istuimme taas kerran pitkäksi venyneen työpäivän päätteeksi keittiömestarimme kanssa oluella Hima & Salin kahvilan tiskin päässä. Sisään tuli asiakas, joka kysyi pääseekö talosta muuta kautta ulos kuin C-rapun sisäänkäynnistä. Siellä oli kuulemma lauennut sprinkleri ja tuulikaapissa satoi vettä ja ulkona oli kova pakkanen. Lähdimme katsomaan tilannetta. Totta tosiaan tuulikaappi muistutti suihkukoppia ja aula lainehti vedestä. Kaapelitehtaan henkilökuntaa talossa ei tuohon aikaan viikonloppuiltana enää ollut paikalla. Soitin Kaapelin kiinteistöpäällikölle kännykälläni – puheluun vastattiin jossakin Lapissa. Ensimmäisenä kiinteistöpäällikkö ilmoitti, ettei tuulikaapissa ole sprinkleriä. Veden lähteeksi selvisi tuulikaapin päällä kulkevat putket, joiden vesisulut pitäisi saada kiinni. Ajankohdasta johtuen ei ollut pääsyä mihinkään tilaan, josta olisi voinut hakea tarpeeksi korkeat tikkaat, kaikki kiinteistön ovet olivat jo lukossa. Kasasimme yhden työntekijämme avustuksella pöydistä rakennelman, jota pitkin pääsin kiipeämään tuulikaapin katolle riisuttuani ensin itseni alushoususilleni. Tuolla katolla vesihöyry sumensi silmälasini aivan täysin. Olin edelleen koko ajan puhelinyhteydessä kiinteistöpäällikköön, joka ohjasi Lapista käsin liikkumistani kohti putkistoa. Onneksi olin soittanut juuri kiinteistöpäällikölle. Tuskin kukaan muu Kaapelilaisista olisi osannut niin tarkasti neuvoa mistä kohtaa putkia etsiä sulkuja – olin siis paitsi vesihöyryn sokeuttama myös läpimärkä ja kylmissäni. Taisi olla kaikista kokeilluista vasta viimeinen vesisulku, joka pysäytti veden tulon.

Vettä ehti kuitenkin tulla putkesta satoja litroja. Samaan aikaan, kun itse vielä olin etsimässä vesisulkua, keittiömestarimme ahkeroi muiden keittiöläisten kanssa Hima ja Salin kahvilassa pyrkien pitämään vesitulvan poissa siltä puolelta. Varsin epätoivoista tekemistä kuivauslastoilla vesimassaa vastaan. Onneksi kiinteistöpäällikön paikalle hälyttämät vedentorjuntajoukot tulivat paikalle varsin ripeästi imureineen ja kuivureineen. Viimeisessä puhelussa sovimme kiinteistöpäällikön kanssa, että laskutan Kaapelia omista ja Jussin juomista siltä iltaa – lämpiämiseen ja rauhoittumiseen tulisi menemään jonkun aikaa. Siinä olutta juodessamme Jussi totesi, että kyllä huomaa, miten sitoutunut minä olen, en pelkästään ravintolaan, vaan koko Kaapelitehtaaseen. Hän ei kuulemma olisi kiivennyt sinne tuulikaapin katolle. En itse asiassa kai koskaan laskuttanut Kaapelitaloa juomistamme. Sen sijaan saimme nopeutettua joitakin korjaus ja rakennushankkeita, joita ravintola oli odottanut jo pitkään.

Maanantaiaamuna kävimme tapahtumaa läpi paikanpäällä Hima & Salin kahvilassa. Vasta tuolloin selvisi tekemämme operaation koko merkitys, erityisesti Jussin lastomisen. Kiinteistöpäällikkö osoitti minulle kahvilan ja lounassalin välisen oviaukon kohdalla olevaa lattiaa. Lattiassa oli useampi reikä. Noista rei’istä vesi olisi päässyt valumaan kaikkiin alempiin kellarikerroksiin. Reiät olivat muutaman metrin päässä siitä kohdasta, johon Jussi joukkoineen sai veden leviämisen estettyä.
-Pasi Ahokas

Kuvia