Rakkaus ravintolaan

Oli juhlaa päästä kerran vuodessa ravintolaan, äitienpäivänä. Kauhajoen Aronkylässä oli Ravintola Kurki (myös hotelli), jossa viininpunaiset, paksut verhot, hieman tupakkainen ja rasvainen haju sekä valkoiset liinat olivat 6-vuotiaalle jotain hienoa. Pöytiin saattoi aina hovimestari, tarjolla- ainakin meille lapsille- oli lehtipihviä ranskalaisilla. Joskus sai jopa jäätelöpallon jälkiruoaksi.
Jotenkin tuosta iskostui päähäni, että minusta tulee isona Hovimestari, joka puhuu 5 kieltä. Pääsin alan oppilaitokseen vuonna 1990, ja pettymys oli suuri, kun laman vuoksi ravintoloiden kauneus ja loistokkuus purettiin. Jyväskylän hotelli- ja ravintolaoppilaitoksessa opin nylkemään jäniksen, nyppimään sulat ja höyhenet riistalinnuilta sekä fileeraamaan kalat. Taisi siinä samassa rytäkässä tulla ensi makua alligaattoriin..
1.vuonna eräänä maanantaina aamukahdelsalta maistelimme 5 eri kirkasta viinalajia, josta oli samantien koe. Tunnin päästä piti hoipparoida tarjotin täynnä laseja rappusia ylösalas -ilman, että mitään läikkyi. Unelma Hovimestarina olemisesta katosi.. sekä 5 kieltäkin.
Mutta se rakkaus, ravintolaan - tavalla tai toisella - sekä rakkaus ihmisiin ei ole vieläkään lähtenyt. O tempora, o mores.
-Karin Toivola

Kuvia