Gin & Tonic

Oli varmaan 1980-luvun alkupuolta, kun hovimestari toi asemalleni kaksi ruotsalaista herraa ja otti heiltä tilauksen. A-olut ja toiselle herralle sillitarjotin. Kysyin, eikö toinen herroista juo mitään. Ei kuulemma halunnut. Vein oluen ja katoin pöydän, (siihen aikaan oli vielä liinat pöydissä ja kankaiset lautasliinat).
Vähän herrat kyllä katsoivat touhujani, mutta eivät sanoneet mitään, eikä minulle tullut mieleenkään tivata juomahaluja, kun ei ollut kuulemma halunnut.
Sillitarjotin valmistui kylmälässä ja otin perunat keittiöstä mukaani ja lähdin viemään.
asiakas katsoi suu auki, kun aloin lapata sillejä lautaselle ja siinä vaiheessa selvisi, että hän oli tilannut gintonicin. Oiken oli kuultu ja ymmärretty. Sain siinä nolona änkyttää ja pyydellä anteeksi ja vein herralle gintonicin. Keittiössä ei tykätty kun vein ruoan takaisin. Ja hovimestari ei jostain syystä halunnut mennä käymään siinä pöydässä.
Jälkeenpäin asia on naurattanut moneen kertaan. Silloin ei kyllä huvittanut, kun moka sillä kertaa ei ollut oma.
Parempi kielitaito olisi silloinkin auttanut.
Siihenaikaan ns pääsi vielä hovimestariksi (joita ei juurikaan ole sillä nimellä) kun oli ollut ensin tarjoilijana ja hyvä siinä hommassa mutta sehän ei suinkaan tarkoittanut, että olisi ollut työnjohdollista kokemusta tai kielitaitoa.
Aika aikaa kutakin. Mutta tuon jutun kanssa on jälkeenpäin pidetty hauskaa.
-Kaija Sajakoski

Kuvia