Viihdemuistoja elämän varrelta

Varhaisin henkilökohtainen muisto, josta muu viihde-elämä seurasi on, kun taksia ajanut isäni vei minut Petäjävedellä Kaleva tanssilavalle kuuntelemaan, kun KatriHelena lauloi siellä Puhelinlangat laulaa ja Maailman pihamaat. Olin silloin noin 13v. Innostukseni tanssilavoja kohtaan alkoi tästä. Kun pääsin ripille v 1971 alkoi todella mukava nuoruuden vaihe. Lähes joka viikoloppu menimme tanssimaan, jos oli tanssit Petäjävedellä. Kun ikää tuli ja olin jo lukiossa tanssimatkat laajenivat Keuruulle Kisakaarteelle, Multian Haalin-lavalle, Jyväskylään Koivurannan lavalle, Jämsään Pviljonkiin, Korpiladelle Nelospirtille ja Saarijärvelle Kukonhiekkaan. Sitten 80-luvulla kävin mieheni kanssa Karstulassa Lomakouherossa usein. Lavat yleensä olivat kesälavoja ja ne avattiin vapulta. Tansseihin menimme henkilöautoilla, tilausbussilla tai junalla. Meitä oli ylensä tyttöporukka. Autokyydin saimme usein kylän pojilta. Kun sain ajokortin 18 vuotiaana kylän pojat tarvitsivat usein kuskia, jos oli menoa esim. Keuruulle ravintolaan (Kaijukseen tai Tarhiansuuhun). Lavoilla tuli nähtyä mm. Kirka show myös Kirkan sisarukset), Petri Petterson, Kisu, Hurriganes,Oiva Lampisen orkesteri, Jämsenit, Fonseliukset, Eero ja Jussi Raittinen, Beerit, Topi Sorsakoski, Paula Koivuniemi, Tapani Kansa ja Danny. Talvisin kokoonnuimme yleensä ravintoloissa. Petäjävedellä Lipetissä, Keuruulla Kaijuksessa tai Tarhiansuussa. Jyväskylässä opiskeluaikana kävimme Rentukassa, Raatikellarissa, Laajavuoressa, Sohvilla, Matti ja Matildassa ja myöhemmin Jyväshovissa, lähinnä 80-luvulta alkaen. Maakunnassa ja UkkoMetsossa tuli myös käytyä kerran. Siellä oli vähän varttuneempaa väkeä 70-l, kun vielä olimme itse opiskeljoita. Varhaisin ravintola muisto on Kilpisjärveltä Pohjanhovista. Olin silloin 5v ja menimme sinne illalla syömään. Isälläni ei ollut solmiota matkassa, mutta edi huolta portsari antoi lainaan isälleni sellaisen ja pääsimme syömään. Silloin ei myöskään yleensä saanut alkoholijuomia, jos ei tilannut myös jotain syötävää. Useissa ravintoloissa vaadittiin suorat housut ja pikkutakki miehiltä.

Valion baari Kauppakadulla kirkkopuistoa vastapäätä oli se paikka, minne menin jätskille kun, lähdin Jyväskylään ostamaan vaatteita. Savelan grilli taas oli se paikka josta otettiin hampurilaiset, taksarit tai hotdogit elokuvaillan jälkeen. Kahvila reimarissa tuli käytyä jonkun kerran ennen kun se purettiin pois Valtiontalon takaa. Harmi, kun se oli niin hieno funkisrakennus ja olisi sopinut olla siinä. Ilokivi oli yliopiston aluella myös opiskelijoiden suosiossa. Siellä kuuntelimme mm. Agentsia livenä ensimmäisen kerran. Jyväskylässä oli parhaimillaan kolme "kissaravintolaa". Topikatti Asemakadun ja Kauppakadun kulmassa oli "lennonjohto", josta ilta aloitettiin ja mietittiin minne jatketaan. Kissanhäntä oli samassa korttelissa ja Kissanviikset Puistokadulla. Ne olivat hyviä ruokaravintoloita ja Kissanviikset ravintola on edelleen toiminassa ja syömme siellä vuosittain klassikkoannoksia kuten lankkupihvi ja etanat.
Satamadisco toimi 70-luvulla Jyväskylän satamassa Vapaudenkadun puoleisella laidalla. Kävin siellä kerran kun oli dj-koulutuksessa ja dj Nite oli siellä sinä iltana soittamassa levyjä. Mahtava ilta. Nämä muistot ovat tosi ihania ja kaikki meni hyvin. Pieniä sydänsuruja oli silloin tällöin, mutta niistä toivutiin kyllä. Minulle tanssilavakulttuuri on edelleen tärkeää. Pyrin edelleen nyt yli 60 vuotiaana käymään ainakin 1-2 kertaa kesässä tanssilavalla aistimassa sitä ainutlaauista tunnelmaa mikä lavoilla on. Live musiikki, kesäilta ja ihmiset sen tekevät. Kukonhiekka, Savion lava, Ainolan lava ja Kuikan lava ovat nyt niitä lavoja joissa tulee käytyä. Tanssiminen on hieno tapa liikkua ja tutustua ihmisiin. Toivottavasti tämä kulttuuri saa elää ja voimistua jatkossa.
-Anja Pekkarinen

Kuvia