Kakkua päivän piristykseksi

Poikani valmistelee häitään ja morsian kaasoineen kävi tutustumassa kakkubuffettiin. Tuli sitten puheeksi ettei moista kulttuuria (siis kahvi ja täytekakku) ollut ennen. Piti vähän nuorisoa valistaa ja samalla vanhoja rouvia (63v).
Asuin ja opisklelin Tampereella 1972-1979. Jossain tuossa välissä Hallituskadulle jonnekin Kauppahallin ja Sokoksen lähimaastoon tuli Mestari Aleniuksen kahvila.
Muistini mukaan se oli sisustettu ruusutapeteilla ja tummalla puulla. Paikkoja ei ollut mitenkään paljon, ehkä kolmekymmentä. Ainakin joskus piti oikein kytätä että sai paikan. Henkilökunnalla oli yhtenäiset puvut, ja varmaan röyhelöiset essut ja hilkat tai sitten muistikuva täydentyy jostain myöhemmästä tai elokuvista.
Yhtään en muista oliko joku kakku erityisessä suosiossa, luulisin että me syötiin kaikki kakut läpi mitä oli tarjolla.
Siinä oli jotain erityisen syntistä jos lintsasi luennoilta ja hurautti bussilla Keskustorille ja Aleniukselle kahville keskellä päivää. Opiskelijan budjetilla ei kovin usein olisi voinut käydä, mutta olin opiskelun ohessa töissä ja kaikenlaista syntistä oli mahdollista tarjota päivän piristykseksi. Yksin en varmaan käynyt koskaan, seurana oli aina joku naispuolinen ystävätär.
-Pirjo Salo

Kuvia