Leivän myynti oli haastavaa

Pääsin töihin Leivonpesään Hämeenkadulla 1970-luvun alkupuolella. Pääosin myin kahvia ja pullaa sekä korjasin astioita toisen kerroksen kahvilassa. Välillä vuoro sattui katutason leipämyymälään ja kahvioon. Kahvio ei paljon poikennut yläkerrasta, oli vähän karumpi ja nopeampi.
Mutta leivän myynti oli haastavaa. Ensinnäkin leipiä, pullia ja muita leivonnaisia oli ihan älyttömästi ja niiden tunnistaminen oli hankalaa kun niitä leipämyymälä vuoroja sattui harvoin. Asiakkaatkin olivat ihan toisenlaisia kuin kahvin ja viinerin ostajat. Leipiä piti esitellä edestä ja takaa ja aina oli joku vika: liian tumma päältä, liian vaalea alta tai toisin päin, kuori oli haljennut tai ei ollut haljennut vaikka olisi pitänyt, jauhoja oli päällä liikaa, pohjassa oli selvästi nokea. Ja välillä kävi niin että kun olin näyttänyt jokainen sekahiivaleivän edestä ja takaa, rouva totesikin ottavansa yhden reikäleivän.
Leipämyymälät ovat taas tehneet paluuta, ja käyn itsekin välillä ostamassa ohraleivän, mutta en ole sattunut tapaamaan 70-lukulaisien tyyppisiä leivän valitsijoita.
-Pirjo Salo

Kuvia