Vappulounasperinne Finlandia-talon ravintolassa

Vielä, kun vaari oli hengissä, kävimme aina koko suvun kanssa vappulounaalla Finlandia-talossa. Olin viimeiselläkin kerralla jotain alle kymmenen. Aula tuntui valtavalta ja väkimäärä ahdistavalta. Jossain kohtaa sai juosta serkkujen kanssa pitkin tilaa ja pelotti eksyä. Päälle piti panna siistimmät vaatteet ja viereisessä pöydässä laulettiin snapsin kanssa. Vaarin ylioppilaslakki oli keltainen.

Ruoka haettiin seisovasta pöydästä (tuolloin se ei ollut noutopöytä eikä siksi minulle koskaan). Oli kylmiä ja lämpimiä ja niin paljon jälkiruokaa kuin halusi. Jäätelöä ja keksejä. Ruokajuomaksi sai limua. Ahdisti, kun äiti ja täti söi liian hitaasti ja se jotenkin sekoitti koko ruokarytmiä loppu pöydälle.

Oliko ruoka hyvää? En muista. Mitä puhuttiin? En muista. Miksi käyminen loppui? Kun vaari kuoli. Silti pelkkiä hyviä muistoja.
-Stuba Nikula

Kuvia