Huimia kokemuksia

Matkustimme 1970-luvulla serkkuni kanssa veneellä Porvooseen, tarkoituksena mennä ravintolaan, joka tunnettiin siihen aikaan "puukrouvina". Ravintola oli ottanut listoilleen pizzat, jota me pojat emme olleet koskaan maistaneet.

Serkkuni tilasi kinkkupitsan ja siitä noin puolet syötyään totesi ihmeissään juustokuorrutuksen kuplivan edelleen kuumuuttaan. Kun asiaa ryhdyttiin tutkimaan tarkemmin kävi ilmi, että jäljelle jäänyt pizzan puolikas kuhisi pieniä, noin 2 mm pituisia vaaleankeltaisia matoja.

Osa seurueestamme alkoi huutamaan ja kiroilemaan hysteerisenä. Henkilökuntaa juoksi paikalle serkkuni ryntäsi WC-tiloihin oksentamaan. Myös ravintolapäällikkö tuli paikalle hiki otsalla ja valitti kuumaa kesää ja että kinkkuun oli näköjään päässyt pesiytymään pöpöjä. Hän lupasi tarjota tilalle uuden pizzan, josta serkkuni kuitenkin kieltäytyi.

Myöhemmin kävin krouvissa usein oluella. Ensimmäinen kerta jäi erityisesti mieleen, sillä sisään astuessani yhtäkkiä pääoven viereinen ikkuna aukesi ja eräs miesasiakas virtsasi ikkunasta kadulle. Ravintolan katossa roikkui hirttosilmukoita. Se kaikki teki nuoreen mieheen syvän vaikutuksen.

Osallistuin muutaman kerran "porvoolaisen älymystön" vuosittaiseen tapaninpäivän matineaan krouvin kabinetissa, jossa meno äityi yleensä täysin irrationaaliseksi sekoiluksi. Kerran jälkeenpäin mietittiin ankarasti, kuka oli rikkonut minkäkin huonekalun, kattokruunun, ikkunan, tai kuka oli viskannut seinältä hienon maisemamaalauksen uima-altaaseen etc.
-Jouni Jäppinen

Kuvia