Kultturellia tunnelmaa

Olin ensimmäistä vuotta opiskelemassa Helsingissä ja Helsingin ravintoloihin. Olimme ystävättäreni kanssa kuulleet, että Sikala on kova juttu, siellä käy paljon taiteilijoita jne. Oltiin olevinamme vähän boheemeja itsekin. Eräänä iltana sitten rohkaisimme mielemme ja läksimme likoissa Sikalaan. Ovella meitä tervehti mukavan oloinen portsari, joka kuitenkin sanoi meille isällisen ystävällisesti hymyillen, että "älkää tytöt tulko tänne, ei tämä ole nuorten tyttöjen paikka, menkää jonnekin muualle mieluummin". Olimme viattoman näköisiä kaksikymppisiä, jotka hän halusi ilmeisesti pelastaa Turmiolan Tommeilta. En muista suositteliko hän meille mielestään sopivampaa paikkaa, mutta tuosta kiellosta emme kuitenkaan ottaneet nokkaamme. Seuraavan kerran, ja siis vasta ensimmäisen kerran, osuin ko. ravintolaan vasta 1990-luvun alussa. Oli varmaan Helsingin Juhlaviikot tai jotain ja siellä esitettiin Ilkka Kylävaaran ja Kaj Chydeniuksen lauluja stadista. Hienoja lauluja muuten. Muistan, että istuin samassa pöydässä mm. Heikki Kinnusen ja Satu Silvon kanssa. Paikalla oli paljon muutakin kultturellia väkeä ja tunnelma oli myös kultturellisti katosssa. Tykästyin ravintolaan, eikä portsari ole sittemmin estellyt sisäänpääsyä. Vähän harmitti, että Sikala jäi liian moneksi vuodeksi unholaan, sillä ravintolan paistetut silkat ovat pysyneet tasaisen hyvinä vuosikaudet ja kortteliravintolan tunnelma samoin.
-Sirpa Lauttamus-Ahola

Kuvia