80-luvulla töissä

Pienenä likkana pääsin joskus syömään ravintolaan ja silloin oli aina valkoiset pöytäliinat pöydillä. Se oli mielestäni todella hienoa ja tunsin itseni aina tärkeäksi, kun tarjoilija kyseli myös minun ruokavalintaani.Lapselta! Kun sitten itse menin ravintolaan töihin, pidin aina tärkeänä huomioida lapset, siitäkin huolimatta, että en edes pitänyt lapsista. Joillekin vanhemmille se oli vaikeaa tajuta, että myös lapselta kysyttiin jotain! Menin 80-luvulla töihin Hotelli Seurahuoneelle Helsinkiin 17-vuotiaana. Ilman koulutusta ja hygieniapasseja!

Se oli marraskuu ja lunta satoi hiljalleen, hotellin kristallikruunut loistivat ja piccolot kantoivat asiakkaiden matkalaukkuja. Se oli kuin satua ja kun laitoin ylleni aamiastarjoilijan asun, olin aivan varma, että tämän hienompaa työtä ei Helsingistä löydy! kun kahvila Sociksen tarjoilijat tulivat aamuvuoroon, oli aivan ihmeissäni, mikä paikka tämä oikein on! työvuorossa oli kaikki 4 homomiestä sattumalta. olin toki homoista kuullut, mutta että niitä on noin paljon! Työ oli todella kivaa ja olin valmis tekemään asiakkaan puolesta mitä vain. oli ihana saada palvella asiakkaita ja kun siirryin huonepalvelijaksi, se oli unelmieni täyttymys! Hotellin kahvilassa kun työskentelin, värjäsin hiukseni punaiseksi, mikä sai muutaman muunkin innostumaan ja värjäämään tukan punaiseksi. Kerran yhtä työnhakijaa haastateltiin kahvilassa, kun me kaikki punapäät satuimme olemaan vuorossa ja tämä oli kysynyt, että onko tänne pääsyvaatimuksena punainen tukka. Minua hymyilytti, sillä muistin ekan työpäiväni, jolloin luulin, että miestarjoilijan kuuluu olla homo. Se oli kivaa aikaa se.
-Nina Palokki

Kuvia