Aloittelevana tarjoilijana 1960-luvulla

Olin päässyt salin puolelle opettelemaan tarjoilutyötä, eli ei viineistä hitusen pienintä kuvaa. Ravintolapäällikkö toi tilausta, niinkuin yleensäkin ei millekkään paperille, vaan keittiönpuolella pötkyyn luetellen, koko litania kokteilista alku-ja pääruokaviineistä sekä jälkiruokaviinit ja usein vielä kahvilisukkeetkin. Oli keskiviikkoillan herkkupöytä illallinen ja minulla pitkäpöytä toistakymmentä henkeä. Olin pääruokaviiniä kaatamassa, jonka olin jo isännälle esittänyt ja maistattanut, ilmestyi päällikkö olan taakse ja hihkaisi "sitäkö minä sinun käskin tuoda?"
Vaikka kaikki jatkuikin saman jo hyväksytyn viinin merkeissä, olihan se nuorelle tarjoilijaopiskelijalle nolottava paikka. Onneksi ei kuitenkaan jäänyt kummittelemaan, niinkuin olisi voinut. Eräs vanhempi tarjoilija ei koskaan pystynyt kaatamaan snapsia, pullosta 2.5cl lasiin.
Kuvassa E-pöytä.
Oli taas kerran Lahden Teollisuus-seuran hieno illallinen,olimme tulleet pimeään saliin, jälkiruokatarjoilu kynttilöiden palaessa. Päällikkö laittoi valot ja antoi merkin yhtäaikaiseen tarjoiluun, Olin Etelä-Suomen Sanomien johtajan selän takana, hän kuikisti taakseen ja sanoi "Airi Perkele", oli siinä naurussa pitelemistä. Tämä vanha johtaja Kivekäs oli erittäin hauska, leikkisä ja hän ei oikein pitänyt tällaisesta teatterista, vaan oli mieluummin arkisien asioiden kannattaja.
-Airi Niskanen

Kuvia