Ensimmäinen ravintolakokemus

Vietin lapsuuteni ensimmäiset 12-vuotta Vantaan Ruskeasannalla. Tätä vanhaa Ruskeasantaa ei enään ole, vaan se jäi uusien teiden ja liittymien alle. Silloin kuitenkin päätie lentoasemalle kulki Ruskeasannan läpi, joka oli pieni kylä: Oli kauppa, kampaamo, hämyinen baari ja asukkaat erilaisine taloineen. Asuin äitini kanssa omakotitalon yläkerrassa vuokralla. Lentokoneet olivat osa arkea ja melua ei edes huomannut. Kiitoratahan alkoi heti kylän laidalta. Lentokenttä ei ollut piikkilanka-aidoin rajattu ja kiitoradan reunaa pitkin pystyi hyvin kulkemaan lentokentälle.

Lentoaseman päärakennuksessa, parakissa, toimi ravintola. Joskus äitini vei minut sinne sunnuntaipäivälliselle. Kävelimme sinne juuri tuota kiitoradan reunaa pitkin, siinähän oli hieno katsella koneiden nousua ja laskua! Ravintola oli HIENO! Valkoiset pöytäliinat ja tarjoilijoilla valkoiset paidat ja mustat hameet. Yhtään miestarjoilijaa en kyllä muista. Äitini oli hyvin tarkka käyttäytymisestä. Pöydässä istuttiin kauniisti ja syötiin siististi haarukalla ja veitsellä. En muista yhtään mitä ruokia söimme , mutta ilmeisesti tarjoilijat pitivät meistä, koska sain useasti keittiöstä jäätelöannoksen. Täällä minä sain ensimmäiset ravintolakokemukset ja käyttäytymismallin. Yksinhuoltajan lapsena se oli äidiltäni hyvin opettavainen ja fiksu teko! Joskus olen miettinyt, että mahtaakohan se vanha parakki vielä olla siellä, olisiko kenties säästetty ja jätetty vanhojen aikojen muistoksi?
-Tiina Österman

Kuvia