Ismo Alanko mietiskelemässä Shemeikassa ja Siltavoudissa

Täysi-ikäiseksi tultuani työskentelin kesät Joensuun leirintäalueella ja vapaat istuimme kapakassa. Eräänä päivänä kaverit soittivat Siltavoudista ja houkuttelivat sinne kaljalle – siihen aikaan ei siis vielä ollut kännyköitä. Epäilin hieman sisäänpääsyäni tuohon keskiolutbaariin ja soitinkin sinne etukäteen varmistaakseni asian – olin nimittäin töissä shortseissa, t-paidassa ja paljain jaloin varvassandaalit jalkineina. Parin sadan metrin päässä kotona käyminen matkan varrella vaatteiden vaihdon vuoksi ei tietysti tullut edes mieleeni.

Siltavoudissa puhelimeen vastannut työntekijä ei uskaltanut ottaa vaatetukseeni mitään kantaa, vaan huuteli kommenttia ravintolanhoitajalta. Päällysnainen käski kysymään onko sillä Ahokkaan pojalla ”levottomat jalat”. Levottomat tai ei, mutta sieltä illan aloitimme ja päädyimme taas myöhemmin Shemeikkaan. Shemeikkaan ei tarvinnut soittaa etukäteen sen varmistamiseksi, että pääseekö sisälle kesäisessä vaatekerrassa; jotakin hyötyä kanta-asiakkuudesta. Paikallisen S-osuuskaupan Siltavouti olikin niin hieno keskiolutbaari, että sinne myytiin juhannuksena parin tuopin hintaista pääsymaksua. Shemeikka edusti E-osuusliikettä, eikä siellä oltu aivan niin turhan tarkkoja ulkonäön suhteen.

Paremmin tunnettu Siltavoudin ja Shemeikan kanta-asiakas oli Ismo Alanko paikkakunnalla asuessaan. Joskus niihin aikoihin, kun Hassisen Kone oli pinnalla, Ismo istui iltaa Shemeikassa seurueineen, Ismo ajatuksiinsa vaipuneena. Hovimestari kävi aina välillä vilkaisemassa, josko Ismo nukkuu. Kaverit hätistelivät hovia pois todeten, että Ismo mietiskelee. Myöhemmin Ismo havahtuu mietteistään eli suomeksi sanottuna herää unestaan. Kaverit olivat vilpittömän yllättyneitä siitä, että Ismo olikin oikeasti nukkunut.
-Pasi Ahokas

Kuvia